Joka tästä käy saa tuntea ja kauhistua

LiveJournali on ollut ihan mielenkiintoinen ja toimiva paikka aloittaa bloggaaminen, mutta nyt on tullut eteen minun osaltani muutos. Olen tutustunut Wordpress-blogeihin ja todennut niiden vastaavan enemmänkin sitä mitä minä haluan blogiltani. LiveJournal on hyvä, mutta erilainen. Tästä eteenpäin voitte seurata minun kirjoituksiani osoitteissa:

• Selaimella: http://goethefi.wordpress.com
• RSS 2.0: http://goethefi.wordpress.com/feed/

Niin ja pidän edelleenkin tämän käyttäjätunnuksen elossa ja seuraan friends-palstaani täälläkin.

Tämä päivä on ollut varsin tuottoisa hassujen ''uutisten'' osalta ja niistä muutamia tässä aion lyhykäisesti teille käsitellä.

Reuters uutisoi tällä kertaa oddly enough -palstalla uudesta internet-tv-tähdestä, jolla nähtävästi ei ole vielä edes nimeä. Tuntuu varsin uskomattomalta, että tämä uusi netti-TV-tähti onkin kypsyvä juusto. Juustosta on tullut kohtuullisen suosittu, sillä 124 päivässä on sivusto saanut jo yli miljoona katsojaa. Odotan innolla tämän juuston kuulumisia jatkossa. Mitähän Cheddar-juustolle kuuluu tulevaisuudessa? Mahtaakohan se kokea karmivan kuoleman jonain päivänä kulinaristien hampaissa vai päätyykö meidän armoitettu tähtemme Oscar-gaalaan muutaman vuoden kuluttua tarjoiluksi? [Lue Reuterssin juttu].

Poteeko netti-avatarisi masennusta vai tuntuuko elämä niin tylsältä että olisi tarvetta LSD-tripille? Ei hätää! Virtuaaliset lääkkeet ja huumeet ovat saavuttamassa näinä hetkinä Internetin virtuaalitodellisuus maailmat. Härre God! Mihin maailma on menossa? Ihmiset syövät pillereitä ja käyttävät huumeita todellisessa maailmassakin jo aivan liikaa, niin pitääkö niitä ehdointahdoin viedä virtuaalisiin maailmoihin. Jotkin pelimaailmat (kuten WoW) nyt vielä ymmärtää, mutta ''normaalin maailman'' rinnakkaisiksi suunnittellut maailmat, kuten Second Life ja muut menevätkin sitten jo yli ymmärryksen. Miksi luoda Internet maailmoista identtisiä huonoine ja hyvine puolineen meidän ulkoisen maailmamme kanssa? Mitä iloa tästä on? Minusta olisi paljon mielenkiintoisempi sellainen maailma, joka toimisi ideaalisemmin kuin meidän todellinen maailmamme - tietokoneilla luodussa maailmassahan tämä olisi kaiketi toteutettavissa. Tämän kommentin kirvoitti Nicholas Carr'n kolumni: Virtual drug taking pushes online users to far-out alternative reality Guardian UnLimited-lehdessä.

Tänään on Tsernobylin V.I. Lenin voimalaitoksen räjähdyksen muistopäivä. Rauha kuolleiden sieluille. Me elossa olevat olemme velvollisia estämään vastaavan kaltaiset onnettomuudet tulevaisuudessa.

Pääsääntöisesti en näe syytä valittaa median kielenkäytöstä, sillä yleisesti ottaen se palvelee tarkoitustaan eli välittää informaation aiotussa muodossaan toimittajan päästä lukijalle. Tällä kertaa on kuitenkin pakko kommentoida muutamia sanoja. Tämän päivän Hesarissa (lue hesarin juttu) kirjoitettiin ''Joka aamu tuhansia pendlaajia lähtee ruuhkaisilla junilla Juutinrauman sillan yli Kööpenhaminaan töihin". Pendlaaja? Mitä kieltä se on? Jos se on (kuten luulen sen olevan) synonyymi junamatkustajalle, niin miksi sitä käytetään? Mitä vikaa normaalissa suomessa on; jota kaikki ymmärtävät ja joka on suhteellisen yksikäsitteistä? Toinen outo ja mielestäni tarpeeton uutisoinnissa käytettäväksi on mockumentary, jolla tarkoitetaan lyhyesti ilmaistuna fiktiivista dokumenttielokuvaa. Onneksi tämä mockumentary-sana oli kuitenkin selitetty Hesarissa, myös ihan suomeksi.

Muutamia mietteitä Albert Camus'n kirjoittamasta ja Kalle Salon kääntämästä teoksessa Sivullinen. Camus palkittiin kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1947.

Kirjana Sivullinen on ihan mielenkiintoinen, vaikkakaan sen tarina itsessään ei ole kovin räväkkä taikka mielenkiintoinen. Kirjan alkuosa on oikeastaan varsin tylsää ja mitään sanomatonta kuvausta herra Meursault'n reagoinnista äitinsä kuolemaan, hautajaisista ja hautajaisia viikoista päivistä. Nämä kuitenkin ovat kirjan myöhempien tapahtumien kannalta oleellisia, sillä niin kuin aina ihminen löytää menneisyytensä tulevaisuudesta, löytää herra Meursault itsensä kuulemassa noiden muutaman päivän aikana tehtyjen tekojensa kuvauksia ranskalaisessa tuomioistuimessa.

Kirjan toinen osa on huomattavasti mieleenkiintoisempi. Se alkaa kuulusteluilla ja jatkuu kuvauksena vankeudesta ja sitten oikeudenkäynnistä päättyen aamunkoittoon teloituspäivänä. Tämän osan kuvailu on sangen mielenkiintoista ja hahmoissa on havaittavissa voimakkaampia piirteitä kuin ensimmäisessä osassa. Erityisen mielenkiintoinen persoona on tutkintatuomari, joka kuulustelee herra Meursault'a rikoksesta. Kerronta on kokoajan kuvailevaa ja jollei kirjan nimen idea ole vielä tähän mennessä selvinnyt niin toisen osan alkupuoliskossa se selviää varmasti. Herra Meursault' on koko kirjan ajan tapahtumiin nähden sivullinen persoona, joka vain ajopuun lailla ui tapahtumasta toiseen sattuman ohjaamana, kunnes sattuman sijasta tapahtumien kulkua alkaa ohjata ranskalainen lainkäyttö. Lain mukaantulokaan ei kuitenkaan tee herra Meursault'sta yhtään osallisempaa, hän säilyttää asioihin irrallisen ja sivullisen näkökulman aina loppuun saakka.

Joku voisi pitää herra Meursault'a tyhmänä, mutta sitä hän ei todellakaan ole. Samoin häntä voisi pitää tunteettomana ja kylmänä, mutta ei hän ole oikeastaan sitäkään. Hän on vain vakaa ja rehellinen ihminen. Jos häntä voi jostaan syyttää, niin ehkä osaamattomuudesta käsitellä ihmisiä. Jos hän osaisi paremmin käyttää hyväkseen ihmisiä, hän ei olisi alunperinkään joutunut kirjassa kuvattuihin tilanteisiin; hänen ei olisi tarvinnut tappaa sattumalta. Hän olisi voinut puhua oikeudessa ja saada ihmiset omalle puolelleen, mutta ei. Rehellisyys ennen kaikkea.

Ärsyttävintä Sivullisessa minun näkökulmastani katsoen on sen loppuminen kesken. Kenties Camus ei keksinyt kuinka olisi voinut kirjoittaa herra Meursault'lle sivullisen roolin omaan teloituskohtaukseensa, sillä giljotiiniin joutuneen on varmaankin aika vaikea olla sivullinen nälkäisen terän liukuessa ohjaimiaan pitkin kohti verevää kaulaa.

Kirjasta voisi poimia useitakin herkullisia lauseita, mutta poimin tähän mallinvuoksi vain muutamia sitaatteja:

• Sitten hän tahtoi tietää, rakastinko häntä. Vastasin kuten jo kerran ennen. ettei se mitään merkinnyt, mutta etten häntä luultavastikaan rakastanut. [s. 48]
• ''Hän ei ole vielä puhutellut sinua. Olisi rumaa ampua hänet tuolla lailla.'' [s. 62]
• ''Asia on tältä päivältä lopussa, herra Antikristus." [s. 78]
• Vastasin, etten uskonut Jumalaan. Hän tahtoi tietää, olinko aivan varma, ja minä sanoin, ettei minun tarvinnut tuumia kysymystä: se ei nähdäkseni merkinnyt mitään. [s. 127]

Nyt on kulut noin 14 tuntia 39.5 km pituisesta lenkistä ja täytyy sanoa, että olo on mitä mainioin ellei lasketa muutamia rakkoja jaloista. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei olo ollut lenkin jälkeen lainkaan näin hyvä. Kuitenkin kaikesta tärinästä ja kylmyydestä huolimatta, voin sanoa olevani tyytyväinen tuohon kokemukseen ja myöhemmin aion ottaa tuon uusiksi, mutta ehkä hieman paremmin valmistautuneena; tällä kertaahan ei ollut mitään tietoa ennen paluuta matkan pituudesta. Oikeasti tuo matka ei tuntunut rauhallista 5,1 km/ h keskinopeutta edeten lainkaan hirveältä, joten tulevaisuudessa lienee tarkoitus etsiä jostain pidempikin reitti. Pääsisiköhän jotenkin Alvajärven ympäri joutumatta 4-tien vartta taivaltamaan? Tai sitten pitää keksiä mielekäs pidennys jostain muualta päin.

Eilen avautui Jyväskylän seudun kansalaisopiston taito- ja taideaineiden kevätnäyttely Keski-Suomen maakuntakirjaston ala-aulassa ja kansalaisopiston tiloissa samaisessa rakennuksessa. Kävin alustavasti jo tutustumassa ala-aulan teoksiin jo näyttelyn rakentamisvaiheessa, mutta tänään tein varsinaisen tutustumiskäyntini. Toivottavasti kukaan ei ajatellut minun olevan jokin pahimmanlaatuinen taidekriitikko, kun liikuskelin teosten lomassa kynän ja muistilehtiön kanssa. En aio tuomita ketään harrastajaa tai aloittelevaa taiteentekijää, sillä heitä luultavasti tullaan mittaamaan ja tuomitsemaan jo muutenkin aivan tarpeeksi. Niinpä tyydynkin vain kertoilemaan yleisiä tuntemuksia ja joitain minuun vaikuttaneita yksityiskohtia näyttelystä.

Kirjastosaliin johtavien portaiden vierellä luentosalin avattavissa seinissä esiteltiin ne klassiset alastonkuvat joita varmaan kaikki taideopiskelijat joutuvat tai saavat uransa jossain vaiheessa tehdä. Näytteillä olevat kuvat ovat sangen hillittyjä ja selkeitä muodoltansa, mutta osasta niistä tulee mieleen mm. Degassin myöhemmän ajan maalaukset. Alastonkuvien sijoittelu kirjastosalin portaiden viereen on aika rohkea teko, sillä kirjastossa kävijät eivät voi välttyä niiden näkemiseltä. Voikin kysyä onko tämä tietoisesti heitetty haaste tai loukkaus niitä kohtaan, joiden siveystajua alastomien vartaloiden julkinen esittäminen loukkaa. Julkiseen tilaan, joka ei ole pelkästään näyttelytila, näyttelyä aseteltaessa tulisi huomioida myös tilan muut käyttäjät ja heidän heterogeeniset näkemyksensä. Tästä syystä itse olisinkin sijoittanut nämä alastonkuvat muihin huoneisiin. Ja ennenkö joku luulee, että minä itse tuomitsisin alastomuuden taiteessa, niin sanottakoon, ettei näin suinkaan ole; yritän vain ajatella kaikkia sidosryhmiä.

Kirjaston aulassa oli esillä myös hyvin yksityiskohtaisia ja eläväntuntuisia luontoaiheisia maalauksia, jollaisen voisi kernaasti kelpuuttaa omallekin seinälle, niinpä en ollutkaan lainkaan yllättynyt kuullessani erään näyttelykävijän tiedustelevan valvojalta mahdollisuutta ostaa maalauksia. Olin hivenen yllättynyt (tosin iloisesti) huomatessani, että suurinosa aulan maalauksista oli luonteeltaan esittäviä. Ennakko odotuksena minulla oli, että ajalle uskollisena suurinosa maalauksista olisi ollut abstraktia ja vahvasti muotoihin perustuvaa taidetta ja että muutamat esittävät taideteokset olisivat hukkuneet tähän mereen. Näin ei kuitenkaan ollut ja hyvä niin. Ne muutamat ala-aulan abstraktit taideteokset sopivat hyvin esittävien maalausten joukkoon ja erottuivat sieltä iloisina ja aavistuksen mystillisinä artikkeleina.

Kansalaisopiston luokissa ja saleissa esiteltiin tekstiili-, metalli-, puu-, keramiikkatöitä sekä valokuvausta. Tekstiilipuolella jatkui se sama värikylläisyys joka on näyttelyyn tulijoiden havaittavissa jo kirjaston aulan maalauksissa. Värikkyys tuntuu olevan nykyaikana muotia vaikka toisaalta suomalaisia pidetään edelleenkin synkeänä ja värittömänä kansana. Katsoessa esimerkiksi kansallispukuja, joita oli muutama kappale esillä toisessa kerroksessa ja useampia on nähtävissä Kansallispukukeskuksen näyttelyssä Suomen Käsityön Museossa, on vaikea ymmärtää mistä tämä synkkyyden historia juontaa juurensa, mutta totta se kuitenkin on - valtaosa suomalaisista pukeutuu tummiin ja vaimeisiin sävyihin normaalioloissa.

Keramiikkatyöt, joita toisessa kerroksessa esiteltiin, olivat hyvin kauniita ja osa hyvin hennon oloisia. Mielenkiintoisia olivat mm. miniatyyri-kokoinen sinivalkoinen kahviastiasto, jonka tekemisessä on varmasti tarvittu vakaata kättä ja tarkkaa silmää - ihailtavaa pikkutarkkuutta. Toinen keramiikan esittelyosastolla minua suuresti viehättänyt kohde oli kahdesta kahvikupista ja tassista muodostuva kokonaisuus. Niiden värityksenä on hento vihreä huntu ja hillitty vihreä kuviointi, joka jättää huomattavasti tilaa materiaalin omalle vaaleudelle, joka paistaa huntumaisen vihreän maalauksen läpi. En tavallisesti pidä vihreistä astioista, mutta tuo on todellakin viehättävä. Harmillista, että en muista yksityiskohtia tarkemmin. Täytynee käydä siellä vielä uudestaan jossain välissä jos kerkiän ja tarkastella sitä tarkemmin.

Näyttely on todellakin vierailemisen arvoinen paikka, mikäli vain lukijani sattuvat liikkumaan Jyväskylän keskustassa ennen sen päättymistä 27.4.2007. Tarkemmat tiedot näyttelyn aukioloajoista löytyvät kansalaisopiston näyttelyt-sivulta.

Hesari uutisoi tänään Suomen Greenpeacen Mainonnan eettiseltä neuvostolta saamasta huomautuksen koskien vaalien alla TV:ssä esitettyä mainosta (jonka voi katsoa Greenpeasen sivuilta). Tässä ilmastonmuutoksesta muistuttavassa mainoksessa äiti unohtaa lapsensa vedellä täyttyvään kylpyammeeseeen. Hesari ei ole kovin monisanainen tämän jutun kohdalta, mutta ilmeisesti neuvosto katsoo lapsen asettamisen vertauskuvaksi liian voimakkaaksi tai sitten neuvosto ei ole tajunnut koko vertauskuvaa. Omasta mielestäni tuo mainos on erittäin hyvä. Se on lyhyt ja vaikuttava. Vertauskuva on hyvin osuva, sillä ilmastonmuutokseen reagoimattomuudella me vaarannamme lasten tulevaisuuden ja toisaalta lapsen voi tulkita myös edustavan koko ihmiskuntaa/maailmaa ja äidin edustavan valtaapitäviä tahoja. Erinomaista työtä. [Hesarin juttu]

Ihmisten on kannettava vastuunsa, niin lapsista kuin Telluksestakin.

Kuten ehkä jotkut lukijani (jos heitä on) ovat jo ehkä huomanneet, seuraan aika tiiviisti - itseasiassa uutissyötteenä - Reuterssin Oddly Enough palstaa ja olen pannut merkille joitakin vähemmän palstan tyyliin mielestäni soveltuvia juttuja. Onko Reuters muuttamassa uutisointipolitiikkaansa, jolloinka myös tämän erikoisten uutisten palstan koostumus muuttuu ja vähemmän erikoiset jututkin sinne päätyvät ja sitä kautta julkisuuteen vaikkei niissä olisikaan merkitystä edes huvittavana kuriositeettina. Vai onko jotain uutis- tahi kuriositeettiarvoa tapauksella, jossa israelilainen nainen tulee puraisseeksi palan poikaystävänsä kielestä suudelman yhteydessä? [Reuterssin juttu] Olisiko tässä ehkä kyseessä jonkinlainen yleisönmetsästys? - Jos on niin soisin, ettei Reuters menisi tässä enää kovin paljoa pidemmälle, sillä se ei voi olla vaikuttamatta Reuterssin maineeseen luotettavana ja arvostettuna mediatoimijana.

Blogini kirjoittaja on ollut enemmän tai vähemmän pääsiäislomalla, lukuun ottamatta eilistä pakollista lyhyttä kommenttia, mutta nyt lienee aika taas kirjoittaa jotakin. Paljon on tämän loman aikana asioita mennyt sormienlävitse ilman kommentoimista ja ne olkoot menneitä, mutta vain tällä kertaa. Voisin muuten suositella sängyssä bloggaamista, tosin se vaati kannettavan tai muutoin saattaisi tulla pieniä onnettomuuksia.

Kirkkaan keväisenä päivänäkin kannattenee tiirailla taivaalle vaikkei lintujen bongaamista harrastaisikaan, sillä sieltä voi aina joskus löytää jotain kivaa. Perjantaina (13.4.) taivaalta oli Pohjanmaalla löydetty havaittu meteoriitin palaminen [URSA: TA]. Pääsääntöisesti minua harmittaa, kun en ole elämäni aikana onnistunut näkemään kuin yhden tulipallon ja senkin yöstä aikaan, mutta tällä kertaa eräästä sattuneesta syystä minua ei lainkaan harmita Suomen Ateenan taivaan pilvisyys.

Hesari uutisoi, kuinka Ruotsissa perinteiset hautaustoimistot ja etenkin Sosiaalidemokraattien omistava hautaustoimisto Fonus (markkinaosuus 30%) ovat saamassa merkittäviä kilpailijoita seurakuntien alkaessa perustaa omia hautaustoimistoja ja tässä onkin kirkkoa kritisoitu kahdella pallilla istumisesta; milloin kirkkoherra on pappi ja milloin hautaustoimiston johtaja. Onhan se kieltämättä hieman erikoista, että seurakunnat perustavat omia hautaustoimistoja, mutta toisaalta tämä helpottaa omaisten jo muutenkin suurta taakkaa, kun kaikki palvelut saakin ''yhdeltä luukulta''. Toisaalta tietysti voi kysyä miten reilua kilpailu on seurakunnan ja muiden tahojen hautaustoimistojen välillä - antaako seurakunta oman hautaustoimistonsa asiakkaille alennusta hautajaiskuluista tms. Periaatteessahan lisää kilpailua ei ole koskaan pahasta jos se vain on tervettä ja ehkä voikin pahimmassa tapauksessa käydä niin, että kirkon hautaustoimistot ajavat hintoja niin alas, etteivät muut enää kykene toimimaan. Onko se sitten kirkon vaiko kansan etu vaiko sittenkään kenenkään? [Hesarin juttu.]

Virukset ovat varsin ikäviä taudinaiheuttajia. Joku influenssa voi kellistää sängynpohjalle uhrinsa pitkäksikin aikaa olotilaan, joka ei nyt ihan vastaa mielikuvaa ihanteellisesta lomasta ja rentouttavasta loikoilusta. Toisaalta virukset vaivaavat myös aparaatteja joissa on tietoliikenteeseen kytketty tietokone ja pahimmassa tapauksessa kaikki tiedot menetetään koneen kiintolevyltä tai kännykän muistikortin puhelinmuistio päätyy juuri sille inhottavalle bussin takapenkillä istuvalle hyypiölle. Tämä kaikkihan on jo meidän kaikkien tiedossamme ja jokapäiväistä elämää, jonka kanssa on vain tultava toimeen, mutta kuka olisi osannut arvata virukset tarttuvan puhelimesta käyttäjään. Pakistanissa asiakaspalvelut ovat tukkeutuneet, kun kännyköiden käyttäjät ovat kyselleet huolestuneina mitä voivat tehdä ko. viruksen suhteen. Huhun mukaan virus olisi jo tappanut noin 20 kännyköiden käyttäjää. Kyseessähän on ilmiselvä pila, mutta kukahan sen on pistänyt liikkeelle ja ketkä siitä hyötyvät eniten. Vanhoilliset? [Lue Reuterssin juttu aiheesta].

Täten annettakoon tiettäväksi kaikille, ettei perjantaita 13. päivää ole syytä pitää enää huonon onnen päivänä. Näin ollen ehdotankin, että vast' edes epäonnekkaana päivänä pidetään maanantaita 23. päivää.

On pitkäperjantai eli suuri perjantai, kuten niissä maissa asia ilmaistaan, joiden uskonnollisessa traditiossa Kristuksen kuolemalla on oleellisesti suurempi merkitys kuin meillä luterilaisilla. Filippiinien pääosin roomalaiskatolisessa maassa on jälleen tradition mukaisesti suoritettu ristiinnaulitsemisia pitkänä perjantaina Jeesuksen uhrin muistoksi. Traditio jatkuu vuodesta toiseen, vaikka itse katolinen kirkko haluaisikin lopettaa kyseiset toimitukset. Jos olisin kovanluokan äärikristitty, näkisin nuo ristiinnaulitsemiset melkoisena loukkauksena Kristuksen uhria kohtaan, mutta ilmeisesti nämä filippiinien katolilaiset eivät sitä näe aivan samalla tavalla. Ehkä ristiinnaulitsemisella he haluavat osoittaa, että ovat valmiita kärsimään jo tässä elämässä vapaaehtoisesti.

En tiedä kuinka laajasta ilmiöstä on kyse, mutta ainakin täällä päin on paikallislehden yleisönosastolla lietsottu noitavainoa. Muutamat (?) kirjoittajat ovat lyöneet Raamatulla päähän ja ruoskineet raamattusitaateilla niitä, jotka noudattavat pääsiäisen perinteitä pääsiäisnoitinensa, trulleinensa ja muine pakanallisine ilmiasuinensa. Näissä kirjoituksissa kirjoittajat pitävät pääsiäisnoitia ja noitia yleensäkin silmittömän pahuuden ilmentyminä ja vaikutelma on sellainen, että mikäli täällä harrastettaisiin pääsiäiskokkoja saattaisi joku noita tulla sellaiseen ''vahingossa'' tökätyksikin. Kirjoituksia lukiessa tuli vain mieleeni, että mahtoivatkohan kirjoittajat tietää kuinka paljon meidän pääsiäistraditioistamme on peräisin ns. pakanallisista uskonnoista. En oikeastaan keksi yhtäkään yksinomaan kristillisperäistä pääsiäistapaa tai traditiota. Kristityt ovat vain omaksuneet näitä vanhoja pakanallisia tapoja.

Miksi kristityt kanssaeläjämme ovat nyt taas alkaneet vainoamaan noitia ja pakanoita ja sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä noituuden tai pakanuuden kanssa; he harjoittavat vain traditioita, jotka ovat periytyneet jo vuosisatoja kristillisessä yhteiskunnassa? Onko jälleen koittamassa aika, jona ihmisen on tunnustettava yhtä tiettyä oppia ollakseen yhteiskuntakelpoinen ja oikeutettu elämään?

Lopuksi vielä muistetakoon kaikkea kansaa:

• Noidat eivät ykskantaan ole pahuuteen taipuvaisia
• Ihmisten tulee olla suvaitsevaisia ja rauhaa rakastavia
• Uskontojen ja ideologioiden rinnakkaiselo on rikkaus; me emme kaipaa toista versiota Hitlerin kolmannesta valtakunnasta.

On sangen mielenkiintoista kuinka monia eri tapoja onkaan saada viimeinen leposija kuoltuaan. Modernille ihmiselle ei ilmeisesti enää riitä vaihtoehdoiksi perinteinen arkkuhautaus tai tuhkaus sirotteluineen. On mahdollisuus saada osa tuhkastaan laukaistua Maan kiertoradalle vuosiksi. Myös perinteisesti merimiehille tarkoitettu mereenhautaus näyttää olevan suosittua ja siitä on olemassa variaatio, jossa tuhka valetaan osaksi keinotekoista riuttaa. Tuhkan sirotteleminen näyttää onnistuvan myös ilotulituksen avulla, siloittamalla tuhka yhteen räjähdyspanosten kanssa. Jo pitkään ruumiita on varsinaisen hautaamisen sijasta jäädytetty ruumiin uudelleen herättämisen toivossa; Walt Disneytä ei sitten jäädytetty, ettäs tierätte! Sitten tietysti voi ruumiinsa testamentata tieteelle, mikä tarkoittaisi että se myöhemmin krematoitaisiin. Plastinointi on myös mielenkiintoinen "hautaustapa". Yksi tapa, josta en vielä ollut aiemmin kuullutkaan, on valmistaa vainajan tuhkasta keinotimantteja; kenenkähän kaulaan sitä sitten joutuisikaan. Reuters'n juttua timanteiksi muuttamisesta.

Mielenkiintoista ja vaikeaa. Millaisen hautauksen sitä itselleensä haluaisikaan? Haluaisiko ruumiin balsamoinnin ja asettamisen jonnekin mausoleumiin. Toisaalta taas ruumiin voisi plastinoida ja asettaa patsaaksi mausoleumiin. Entäpä tuhkaus sitten. Pitäisikö ruumis ensin testamentata tieteelle ja sen jälkeen tuhkasta osa sijoittaa Maan kiertoradalle lähetettäväksi ja loput timanteiksi puristettavaksi. Mitä sitten tehdä timanteille? Niiden kohtaloksi voisi koitua ilotulitus avomerellä kauniina täydenkuun iltana. Vaikeaa tosiaan, mutta onneksi tämä ei ole minun päätettävissäni, joku muu sen päättää kyllä puolestani.

Tässä on ollut hieman taukoa blogin kirjoittamisessa, kun ei ole jaksanut - sanotaan se nyt ihan suoraan - laiskuus on inhottava ominaisuus, joka aina joskus ihmisiin iskee tai pesiytyy. Noh, huomenna alkaa ihan virallisesti pääsiäisloma, joten ehkä sitten kuulumisia Suomen Todellisesta Pääkaupungista.

Tavallisesti minulla ei ole viimeaikoina ollut mitään suurempaa syytä puolustaa Helsingin Sanomien toimintaa, mutta tällä kertaa se näyttää olevan aiheellista. 28. kuluvaa kuuta Helsingin sanomat julkaisivat nettisivuillaan jutun Länsisatamasta löytyneestä ruumiista. Artikkelissa ollut kuva ruumiin nostosta on herättänyt julkista keskustelua siitä mitä saa kuvata ja julkaista. On väitetty, että artikkelissa julkaistu kuva loukkaisi ruumiin ja omaisten tunteita ja oikeuksia taikka että se olisi ahdistava tai muutoin vain hyvän maun vastainen. Mielestäni tuo kuva on varsin siisti ja totuudenmukainen ja siten eettisesti julkaisukelpoinen. Myöskään yksilön tai omaisten oikeuksia ei minusta tuossa loukata, kun ruumista näytetään noin kaukaa, mistä kukaan ei voi sitä tunnistaa eikä edes äkkikatsomalta sitä ruumiiksi tunnistaisikaan. Sanoisin kuvan olevan hillitty, arvokas, vaikuttava, koostumukseltaan erinomainen ja juuri sopivasti ajatuksia herättävä. Täydellinen lehtikuva tuohon juttuun sanoisin.

Meille suomalaisille kuolema tuntuu olevan hyvin vaikea ja vaarallinen asia, mikä on hivenen outoa, kun ottaa huomioon että vain 60 vuotta sitten maa eli sodassa ja ruumiita tuli melkoista tahtia. Ruumiiden näyttäminen hillitysti, eli ei mitään väkivallalla mässäileviä kuvia, vaan jotain hesarin kuvan tyyppistä, minusta pitää ihmisten mielen lähempänä elämän tosiasioita ja saa muut ongelmat elämässä asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Tästä syystä minä tykkään aina välillä vierailla hautausmailla, vaikkei niihin omaisia olisi haudattukaan. Muutamia vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, johon en nyt löytänyt linkkiä, jonka mukaan maaseudulla kasvaneilla lapsilla oli kaupunkilaislapsiin nähden terveempi kuva maailmasta ja elämästä johtuen maaseudun lasten paremmasta kontaktista elämän suuriin tapahtumiin; syntymään ja kuolemaan.

Miksi valitaan, jos näytetään todennäköisesti suomalaisen ihmisen ruumiista otettua kuvaa? Miksei siitä valiteta, että näytetään kuvia sotien lapsiuhreista tai siitä kun pomminsilpomia ihmisiä kannetaan baareilla ambulansseihin Israelissa? Miksi suomalainen ihminen on niin pyhä ja koskematon, ettei hänen kuolevaisuudestaan saa muistuttaa? Valkoisen rodun ja Suomen kansan ylivaltaa? - kuolema on kuolema eikä se kysy passia!

Onkohan Internet buumi jo hieman riistäytynyt järkevistä raameista. Internet on kyllä erinomainen toimintaympäristö, mutta onko siinä mitään mieltä, että siitä tehdään kuin toinen Maa? Second life on minusta varsin oivallinen esimerkki liian pitkälle menosta. Minulla ei ole mitään Internet yhteisöjä vastaan, mutta rajansa kaikella.

Cnetissä kerrotaan ihmisten aiheuttamista häiriöistä hollantilaisen Zoetermeerin kaupungin talon avajaisissa. Ja nämä avajaiset yllätys yllätys, olivatkin Second Life'n virtuaalisessa ympäristössä. Juttu kertoo, että kaupunki investoi 33 000 USAn dollaria virtuaalista kaupungintaloa varten, mutta kaupungin virkamiehet sanovat saaneensa julkisuutta moninkertaisesti investoituun summaansa nähden. Julkisuus on varmaan totta, sillä enhän minäkään olisi kuullut Zoetermeerin kaupungista ilman tuota häirikköä eli lienee kaupunki velkaa sekä Second Life palvelulle että tuolle häirikölle julkisuudestaan. Mielenkiintoista on mitä kaupunki tekee kaikella tällä julkisuudella? Mitä kaupunki hyötyy siitä, että minä tiedän sen olemassa olon? Noh, kaupunki saa nyt hieman lisää julkisuutta tämän blogimerkinnän johdosta, mutta onko silläkään lopulta merkitystä? Jos ajan joskus Hollannin läpi saataan ohi mennen ajatella ''Ainiin Xoetermeerhan oli se kaupunki, jolla oli häirikkö virtuaalisen kaupungintalon avajaisissa'', mutta tuskinpa tuo ajatus saa minua kaupunkiin pysähtymään.

Olen varmaankin liian vanhanaikainen, mutta minun on vaikea ymmärtää mitä järkeä on Second Life'n kaltaisessa nettimaailmassa, jossa jopa oikeat todellisen maailman yritykset toimivat ja myyvät tuotteitaan nettimaailman käyttöön. Esimerkiksi Dell myy tietokoneitaan Second Lifen asukkaille. Ja hakkerit kiusaavat näitä myyjiä suunnittelemalla kaiken karvaisia copybotteja, jotka kopioivat tuotteita ja tällä piratismillaan aiheuttavat taloudellisia tappioita todellisen maailman yrityksille todellisessa maailmassa. Käsittämätöntä. Saksalainen Komjuniti firman tekemän tutkimuksen (otos on tosin pieni; 200 käyttäjää) mukaan 72% käyttäjistä on tyytymättömiä Second Life-maailmassa tapahtuvaan mainontaan; mainostajat ovat liian urautuneita vanhoihin menetelmiinsä.

Internet portaalit ja foorumit ovat tärkeitä, mutta onko mitään järkeä tehdä maailmoja maailmojen sisään, joissa maailmojen luojat hyötyvät taloudellisesti näiden ympäristöjen käytöstä. Eikö olisi järkevämpää käyttää koko Internettiä yhtenä maailmana ja käyttää hyväksi sen lukuisia foorumeita sen sijaan että rakennettaisiin yksi uusi foorumi, jonka sisään kaikki Internetissä jo nyt olevat toimijat rakentaisivat vielä uuden entiteettinsä. Tällainen moninkertaisten entiteettien luominen ei voi olla taloudellisesti järkevää eikä se voi olla sitä myöskään Internetin kuormituksen ja toimivuuden kannalta, sillä tässähän ohjataan paljon liikennettä tiettyihin solmuihin.

Miksi meidän fyysistä maailmaa vastaava maailma pitäisi rakentaa Internettiin?

Minusta Internet-maailmaksi sopisi ihan hyvin nykyinen normaali Internet, sillä eihän maailmojen teennäisessä samankaltaistamisessa ole mitään järkeä. Emme me elä siellä fyysisessä hahmossa ja kaiken takana on kuitenkin TCP/IP.

Poliitikot voivat menettää arvostuksensa monella tavalla; julkisuudessa toilailemalla, väärillä päätöksillä tai vaikka sopimattomalla pukeutumisella. Keskustan Paavo Väyrynen on menettänyt rutkasti arvostusta kansan silmissä pilkkaamalla eduskuntavaaleja, Eduskuntaa, demokratiaa ja perustuslakia jättämällä kansanedustajan valtakirjansa esittämättä, kunnes saa kiristettyä itselleen sen avulla puhemiehen tai ministerin paikan. Toivottavasti Keskusta ei alennu vastaamaan moiseen kiristykseen, vaan lähettää Väyrysen takaisin Brysseliin. Ministerille tuollainen käytös ei sovi ja perinnäissäädöksethän vaativat luovuttamaan puhemiehen paikan hallituksen nimittämisen jälkeen Kokoomukselle eli ei Väyrysestä voi puhemiestäkään tulla. Reuters taas kertoo, että Gabrielle Pauli (Kristilliset eli CSU) on aiheuttanut närää kolleegoissaan esiintymällä Park Avenue -lehdessä pitkien latex-hansikkainen kanssa. Lehdistössä on myös otsikoitu asiaan liittyen otsikolla 'Sankt Pauli', mikä tunnetusti viittaa hampurilaiseen punaisten lyhtyjen alueeseen. Ei siis kovin hyvää mainosta kristilliselle CSU-puolueelle. Onkohan tämä kenties näkymä Saksan kristittyjen salaiseen sisäpiiriin vaiko vain yhden puoleen jäsenen henkilökohtaiseen paheellisuuteen? [Reuterssin juttu aiheesta]

Kuinka typeriä ihmiset voivatkaan olla. Edelleenkin Nordean pankkitunnuksia udellaan ihmisiltä sähköpostien ja väärennettyjen sivujen avulla. Mikseivät hälytyskellot soi ihmisten päiden sisällä, kun he saavat pyynnön lähettää salasanoja jonnekin. Jo normaalin järjen pitäisi sanoa, etteivät pankkitoimihenkilöt, joilla on oikeus tehdä tileihin liittyviä muutoksia, tarvitse käyttäjien omia henkilökohtaisia salasanoja. Onkohan koskaan maailmanlaajuisesti tutkittu kuinka paljon rikolliset pystyvät hyödyntämään ihmisten silkkaa typeryyttä ja ajattelemattomuutta? Käsittääkseni ihmiset osasivat ennen olla varovaisia pankkikirjojensa kanssa, mutta miksi Internet tekee tavallisesti varovaisistakin ihmisistä varomattomia ja luottavaisia. Valistusta käyttäjille on kyllä tarjottu ihan tarpeeksi ellei jopa ylenmäärinkin.

Opera 9.20:sta on julkaistu beta versio. Se on sama versio kuin viimeviikon weekly, joten meidän weeklyjen käyttäjien ei tarvitse tällä kertaa vaivautua päivittämään. Operan weeklyt ja tämän kertaisen beetan voi ladata osoitteesta my.opera.com/desktopteam/. Aiempaan stable-versioon nähden on tullut näkyvimpänä muotona speeddial toiminto, joka on varsin näppärä, joskin tehokäyttäjänkannalta ehkä tarpeeton, sillä siihen mahtuu vain 9 sivua ja se toimii vain tyhjältä tabilta.

Luke Skywalker ja kumppanit ovat päätyneet postimerkkeihin USA:ssa ja R2-D2:sta on tehty lähtevänpostin laatikoita. USA:n postilaitos odottaa, että Star Wars -postimerkeistä tulisi hittituote, joka löisi laudalta edellisen postimerkkienmyyntiennätyksen, jota pitää hallussaan Elvis Pressley -postimerkki. Postimerkin minä vielä ymmärrän ja pidän sitä ihan hyvänä ja toimivana ideana; toisin kuin tätä Suomessa aloitettua omista kuvista postimerkkejä hassutusta. [Reuterssin juttu]

Current Mood: bored

Jälleen kerran painetut lehdet valittavat mainosrahojen ja lukijoidensa häviämisestä, mutta eiköhän tämä ole ollut jo odotettavissa pitkän aikaa. Sanomalehtien taso nykypäivänä on mitä on ja uutisointi näyttää aina välillä olevan enemmän sinne päin huitaisua kuin tarkkaa ja informatiivista. On lienee itsestään selvyys etteivät painetut lehdet pysty kilpailemaan uutisten tuoreudella tai määrällä, joten ainoat keinot hankkia ja säilyttää lukijoita ovat erikoistuminen ja sillä alalla uutisoinnin syventäminen. Erikoistuminen tietysti syö lukijoita entisestään, mutta luultavasti ne lukijat jotka silloin jäävät ovat niitä jotka todella hyödyntävät lehteä. Voisi myös kuvitella, että mainostajat edelleen voisivat mainostaa myös painetuissa lehdissä, vaikka niiden levikki olisikin pienempi, mutta kohderyhmä olisi vastaavasti tarkempi. Erikoistuminen voi näkyä esimerkiksi alueellisena erikoistumisena tai sitten jonkin teeman mukaisesti kuten politiikka tai ympäristö tai vaikkapa talous. Minun nähdäkseni suurten päivittäin ilmestyvien yleislehtien (kuten HelsinginSanomat ja Aamulehti) aika on pikkuhiljaa loppumassa eikä tässä avuksi auta edes kevyemmän sisällön (kuten juorut jne.) tuottaminen; juorulehdet ovat erikseen ja niitä lienee jo riittävästi. Laatu ja syvyys ovat avainsanoja sanomalehtien menestykselle. Enemmänkin hesarin viihdelinjauksesta, joka on tämänkin aiheen nostanut minulle päähän, on kirjoittanut blogissaan Jari Lindholm.

Nähtävästi muuallakin maailmassa osataan säätää lakeja tieturvallisuuden parantamiseksi. Reuterssin mukaan Yhdysvalloissa (erikoisten lakien luvatussa maassa tosin) New Jerseyn osavaltiossa ollaan säätämässä lakia, joka mahdollistaisi $100 - $200 sakot, mikäli autonkuljetta jää kiinni tekstiviestin kirjoittamisesta ajonaikana. Mielenkiintoista on, että Reuters on sijoittanut tämän Oddly Enough -osioonsa. Mahtoikohan Suomen vastaava kännykkäkielto olla samalla osastolla aikanaan? Tekstiviestit kieltävän lain kritisoijat kysyvät ehkä aiheellisesti miksei samalla kriminalisoitaisi syömistä ja kahvinjuomista ajonaikana. [Reutersin juttu]

Omia kuulumisia: Näyttänee siltä, että kuntoni on kohoamaan päin ja eilen illalla sainkin jo hölkättyä 10 kilometriä 63 minuuttiin. Ja vyötärönikin on menettänyt pari senttiä ympärysmitastaan sitten talven.

Jostain syystä olen saanut koko lyhyen ikäni palautetta, että olisin epäselvä ja epäjohdonmukainen esittäessäni asioita, mutta tänään kokoontunut arvovaltainen raati (lue: esiintymisviestinnän opiskelijakollegat ja ope) antoi hieman erilaisen tuomion. Tosin äänet menevät kyllä niin tasan ja ovat hivenen monitulkintaisia ettei siitä voi varmuudella sanoa mitään. Kolme yhdeksästä antoi palautteessaan ymmärtää että asia olisi pitänyt selittää vielä yksinkertaisemmin, mutta samalla he kuitenkin katsoivat että puhujana olen selkeä. Yksi piti käsittelyn syvällisyyttä sopivana ja toinen jopa ''ihan vähän liian 'lapsille' suunnattuna''. Kaksi muuta eivät kommentoineet varsinaista sisältöä vaan esityksen ulkoasua ja pitivät sitä selkeänä. Opettajani mielestä minun olisi pitänyt antaa joidenkin käsitteiden kohdalla enemmän aikaa sulatella ja samalla myöskin selittää joitakin kohtia paremmin. Tulkitsen tämän kaiken siten että en olekkaan itse epäselvä, vaan minun käsittemäni asiat on tullut laadittua hivenen vääränlaiselle yleisölle.

Itseasiassa näin viestinnän kurssin lähetyessä loppuaan, voin jo todeta tämän kurssin olleen positiivinen yllätys minulle. Tänään aamulla totesinkin studiossa muille tämän kurssin olevan siitä erikoinen, että täällä osanottajat tervehtivät toisiaan ja opettajaa. Se on yksi tekijä niistä monista, jotka saavat tämän kurssin tuntumaan jotenkin kevyeltä ja ei niin kurssimaiselta. Toinen tekijä on hyvä ilmapiiri, joka on vain parantunut kerta kerralta. Ehkä tämän kurssin perusteella voisin ottaa muutakin viestintää, sillä ainakin tämä on hyvä alku ja viestintähän ei ole koskaan hukkaan heitettyä opiskelua. Johan Machiavellikin asian ymmärsi. Olen kirjoittamassa kirjaesittelyä teoksesta nimeltä Retoriikkaa epäilijöille ja se kirja on todella puoleensa vetävä eikä sitä voi kertakaikkiaan jättää kesken, kun sen lukemisen on kerran aloittanut. Kirjaesittelyn lisäksi teen kirjasta ehkä Eruditus-tutkielman.

Helsingin Sanomien nettisivuilla on mielenkiintoinen kuva jutussa Riceltä uusi esitys Lähi-idän neuvotteluihin. Mihin Rice ja Abbas katsovat kätellessään? Normaalistihan kuvissa katsotaan joko suoraan kuvaajaan tai sitten kättelijät katsovat toisiinsa, mutta tässä omituisessa kuvassa he katsovat vieläpä alavasemmalle. Eikö muuten Ricen ilme olekin hieman välttelevä ja ehkä hieman ylimielinenkin?

Professori Tolkien julkaisee jälleen, mutta ei kuitenkaan sentään aivan omakätisesti. Lähes 90-vuotta vanha (aloitettu tiettävästi 1918) tarina Hurinin lapsista päätyy viimein julkaistuksi Christopher Tolkienin toimittamana laitoksena, joka perustuu hänen isänsä muistiinpanoihin. Kirja julkaistaan varsin mielenkiintoiseen aikaan, sillä Tolkienin trilogia on saanut elokuvien ansiosta reilusti uutta julkisuutta sekä uusia lukijoita. Ilkeämielinen ihminen voisi väittää, että Hurinin lasten julkaisussa juuri nyt on rahastuksen makua, mutta toivon ettei näin kuitenkaan todellisuudessa ole, sillä se saisi mestari Tolkienin kääntymään haudassaan kerran jos toisenkin.

Tänään siis vietetään Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotisjuhlapäivää eli Euroopan Unionin syntymäpäivää. Tai siis ne jotka sitä viettävät, aika moni varmaankin juhlinnan sijasta kiroaa koko Unionin alimpaan Helvettiin, mutta sen kanssa on tultava toimeen, kun siihen on liityttykin. Vuoden 1957 maaliskuu on muutoinkin mielenkiintoinen, kuin vain Rooman sopimuksen tähden. Kymmenentenä maaliskuuta vuonna 1957 syntyi Osama bin Laden, joka tunnetaan nykyään yhtenä pahamaineisimmista terroristijohtajista. Ehkä hienojakoista ironiaa, että saman vuoden samana kuukautena syntyvät sekä terroristijohtaja että rauhaan pyrkivä valtioliitto.

Koska yksi Euroopan Unionin alkuaikoina voimassa olleista sopimuksista, oli Euroopan hiili- ja teräsyhteistyösopimus 1950-luvun alusta, saankin siitä hyvän aasinsillan ja voinkin pohtia seuraavaksi hieman energiataloutta. Suomeen ollaan jo mankumassa kuudettakin ydinvoimalaa, vaikkei viidennen toimintavarmuudestakaan ole vielä varmuutta saatika sitten sen käynnistämispäivästä. Kokoajan joka puolella halutaan kuluttaa vain entistä enemmän sähköä aivan hukkaan. Monissa paikoissa katu- ja lenkkipolkuvalaistus palavat yötäpäivää, kun kukaan ei ole vaivautunut asettamaan kellokytkintä ja hämäräkytkintä rajoittamaan vaisimia edes jotenkin. Ympäristö''taidetta'' luodaan kirkkailla ja tehokkailla valoilla kaventaen yhä enemmän ja enemmän jo muutenkin minimaaliseksi kaventunutta pimeän kaistaletta. Samalla kun tämä taideteos luo näennäisesti nautinnollisia elämyksiä se kiistämättä saastuttaa luontoa valosaasteen ja hiilidioksidin sekä muiden epäpuhtauksien muodossa. Eikä valotaiteessa käytettävät laitteetkaan ole kovin saasteettomasti valmistettavia ja hävitettäviä. Olen varma, että julkisen valaistuksen järkiperäistäminen ja yksilötason käyttäjien valistaminen järkevistä sähkönkäyttötavoista mahdollistaisi yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla kasvavan kehityksen, kunhan itse kehityksen prosessienkin energiatehokkuuksiin puututaan.

1. Ruotsissa taitavat uutiset olla loppumassa kesken. Media on kuulemma nostanut haloon ja raivon sellaisiin asioihin joissa niitä ei edes ole ollut. Mika Lahdensivu kuvaa blogissaan kohua, joka on noussut jäätelöstä nimeltä Girlie. Kaikkea sitä näkeekin ja huvittavinta tässä kaikessa on, että hesarikin on osallistunut tuohon kohuun omalta osaltaan. Eli ei niitä uutisaiheita näin vaalien jälkeen taida paljoa meillä täällä kotomaassakaan olla, kun hallitusneuvottelut ovat siistissä neuvotteluvaiheessa menossa. Mikähän suomalainen tuote saisi samanlaista ilmaista kansainvälistä mainostusta?
2. Neljä miljardia vuotta vanhaa kiveä Grönlannista. Mielenkiintoista sinällään mitä kaikkea tiedemiehet tuostakin kivestä voivat saada irti. Laattatektoniikan kannalta se ainakin BBC mukaan on merkittävä löytö, mutta en osaa itse sanoa muuta kuin "mielenkiintoista!".
3. Alkoholi on luultua haitallisempaa. The Lancet lehden artikkelissa (The Lancet 2007; 369:1047-1053 DOI:10.1016/S0140-6736(07)60464-4) todetaan alkoholin olevan vaarallisempaa kuin monien huumausaineiden. Alkoholin vaarallisuutta kuvataan indeksillä 1,85 ja vastaavat indeksit ovat esimerkiksi heroiinilla 2,77; amfematiimilla 1,66; kannabis 1,33; liuottimet 1,27; LSD 1,23 ja ekstaasi 1,09. Eli tällä tulkinnalla lienee sanottava, että jopa tekniset liuottimet ovat terveellisempiä kuin alkoholi, mutta lienee jotain rajaa kuitenkin tässäkin suhteessa vedettävä.

Kävin tänään luennon jälkeen Jyväskylän Subwayssa aikomuksenani nauttia kupposellinen kahvia ja ns. päivän subi. No joinhan minä mukillisen kahvia ja kalkkunasubin söin, mutta mikä kuvottava paikka se onkaan. Molemmat myyjät kaivoivat nenää tai sormeilivat huuliaan palvellessaan asiakkaita. Subi kasattiin todella kammottavan näköiseksi viritelmäksi ja käärittiin ällöttävään käärepaperiin. Kahvi oli laimeaa litkua ja se laskettiin jonkinlaisesta automaatista pahvimukiin. Lopuksi myyjä nosti jääkaapista vajaan maitopurkin eteeni sen sijaan, että kahvimaito olisi ollut kannussa normaalien paikkojen tapaan. Tilaa paikassa oli erittäin vähän, mutta se lienee selittyy sillä ettei siihen paikkaan kovin moni varmaan hirvene toista kertaa mennä sisälle. Minä ainakaan en mene sisälle. Kuin sattuman lahjana sillä pöydällä jonka ääressä minä nieleskelin subini ja kahvini oli palaute lappu, jonka minä oitis täytin ja palautelaatikkoon pistin - en tosin aio käydä testaamassa onko palautteeseeni reagoitu.

Current Mood: angry

Nauru on mielenkiintoinen ilmaisutie tunteille. Nauramalla ilmaistavien tunteiden kirjo on laaja aina ilosta hysteeriseen pelkoon. Toiset nauravat kokoajan ja toiset eivät naura kirveellä uhattunakaan (nojoo, eipä se kyllä paljoa meikäläistäkään naurattaisi). Myös eläimet osaavat nähtävästi nauraa; ainakin se on havaittu labrarotilla. Eivät ne toki naura samalla tavalla äänekkäästi kuten me ihmiset, sillä niiden nauru löytyy 50 kHz taajuuden kohdalta. Tämän hauskan tiedonmurusen toimitti ulottuvilleni John Tierney Tierneylab-blogissaan ja voit lukea lisää nauravista rotista tästä.

Äänestäjien aktivoiminen ei näytä olevan ongelma vain Suomessa, sillä MySpace on avannut USA:n seuraavia presidentinvaaleja käsittelevän teemasivun. Analyytikoiden mukaan sivu saattaisi tavoittaa jopa miljoonia muutoin poliittisia sivuja välttelevää ihmistä (PC World). On mielenkiintoista nähdä kuinka moni ensi vuonna äänestää Yhdysvaltain seuraavasta presidentistä, kun edellistenkin vaalien tuloksen kanssa kävi miten kävi. Ehkä tilanne saa ihmiset äänestämään sankoin joukoin, ettei tule kiikun kaakun tilannetta, jossa joku kyseenalainen presidenttiehdokas valitaan kyseenalaisin perustein yhdelle maailman merkittävimmistä istuimista. Toinen vaihtoehto sitten on täysin päinvastainen eli kansa passivoituu ja tuudittautuu "tulokset kuitenkin junaillaan valmiiksi"-ajatteluun. Nähtäväksi jää. Ellei Bush saa tuotua joukkoja pois Irakista, mikä on hyvin todennäköistä, täytyy hänen seuraajansa tehdä se pikimmiten.

Euroopan Unioni viilailee uutta tekijänoikeusdirektiiviä, joka mahdollistaa palveluntarjoajan, ohjelmistojen välittäjän ja ohjelmistotuottajan tuomitsemisen sakkoihin tai jopa vankeuteen, jos palvelua taikka ohjelmaa on käytetty tekijänoikeusmääräysten vastaiseen eli laittomaan tiedostojen levitykseen (PC World). Koska tätä direktiiviä sovellettaisiin yritysten tapauksessa yritysten vastuulliseen henkilöstöön, niin voisikohan Bill Gates joutua pidätetyksi Windows Live Messengerin takia, sillä olen vakuuttunut, että ko. ohjelmalla on joskus siirretty jotain rajoitettua materiaalia. Mitenkähän käytännössä toimittaisiin OpenSource-projektien osallistujien kanssa? Niin ikään, jos tekstiä oikein tulkitsen, tämä direktiivi tekisi yksittäisen kuluttajan kannalta yksityiseen käyttöön tapahtuvasta musiikin latailusta käytännössä sallittua. Tekijänoikeuskysymykset ja niiden tulkinta ovat liikaa minun pienille aivoilleni. Toivottavasti joku muu kirjoittaa tästä direktiivistä kattavan esityksen.

Current Mood: confused

Nyt on sitten valittu uudet valtiopäivämiehet ja -naiset ja kokonaisuus näyttää siirtyvän oikealle, kuten muuallakin Euroopassa on viimevuosina tapahtunut. Mitä tämä sitten kertoo? - Kansa ainakin haluaa muutosta, mutta toisaalta kansalaiset ovat myös entistä välinpitämättömämpiä äänestysprosentin jäädessä 67,9 prosenttiin. Eli tarkemmin ajatellen haluaako kansa siltikään muutosta? Olisiko mahdollista, että vasemmiston äänestäjät olisivat muuttuneet entistä välinpitämättömämmiksi?

Vaalit eivät herättäneet kansainvälisessä mediassa paljoa huomiota, mutta jonkin verran on sentään noteerattu tätä syrjäistä jääkarhujen maata. BBC kirjoitti Keskustan saavuttaneen enemmistön vain erittäin pienellä marginaalilla. Niin ikään BBC uutisoi samaisessa jutussaan, että suomalaisten 5,3 miljoonainen väestö on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä. CNN puolestaan kirjoittaa Suomen olevan Euroopan mittakaavassa yksi homogeenisimmista maista ja siksi mitään varteenotettavaa muutosta ei liene oletettavissa. CNN ei malta olla mainitsematta pääministeri Vanhanen ihmissuhkokohua, mutta jättää sen kuitenkin suhteellisen marginaaliseksi huomautukseksi. Lopuksi CNN:n jutussa mainitaan alhainen äänestysprosentti ja muistutetaan, että ensimmäisestä Eduskuntavaaleista Suomessa tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Myös Aftonbledet meidän länsinaapurissamme muisti pääministeri Vanhasen ihmissuhdejutut ja toi mukaan vielä yhden naisen eli vihreiden Meri-Kukka Forssiuksen, jonka roolista minulla ei ollut vielä pienintäkään käsitystä. Aftobladet, joka on saanut tiedon saksalaiselta Der Spiegel-lehdestä. Ehkä minun pitäisi alkaa lukemaan Aftonbladetia.

Suomi siis muistetaan tänään maailmalla pienenä 5,3 miljoonan nopeasti vanhenevan asukkaan homogeenisena maana, jossa kaikki seurustelevat lyhytaikaisesti ja hankkivat uuden seurustelukumppanin jo ennenkö ex ennättää edes julkaista heidän salaisia ja henkilökohtaisia tekstiviestejään ja muhinoitaan kirjana.

Current Mood: calm

Netissä on nyt surffailtu ja kaikenmoisia blogeja havaittu. Löydetyistä blogeista osa on alustavasti mielenkiintoisiksi havaittuja ja kirjanmerkkeihin listattu seurantaa ja tarkempaa valikointia varten. Kasaamani blogilistan löydät kotisivujeni yhteydestä eli tästä. Todennäköisesti blogilistani tulee vielä elämään aika paljon; uusia mielenkiintoisia blogeja löytyy lisää ja vähemmän mielenkiintoisiksi osoittautuvia poistuu.

Niin ja päivitin äskön kotisivujeni etusivun uusiksi ja linkitin tämän bloginkin sinne. Technocrati näyttääkin jo blogini löytävän. Kotisivuni ovat vielä varsin vaiheessa, kun ainoa sisältö blogilistani lisäksi koostuu linkkikirjastosta, joka muuten on vielä vanhan CSS-tiedoston perässä, kunnes suoritan www-julkaisu-kurssini ja teen silloin sen uudestaan.

Current Mood: tired

Jälleen kerran radiossa keskustellaan sanomalehtien tulevaisuudesta ja haastateltavana olleet osoittivat selvää ylimielisyyttä muita medioita kohtaan ja toisaalta myös suomalaista yksilöä kohtaan. Tämä sanomalehden edustaja antoi ymmärtää, että sanomalehdet ovat aino media, joka mahdollistaa syvällisen tiedonvälityksen ja ettei lukija voi Internetin välityksellä saamansa informaation perusteella syvällisiä päätelmiä ja rakentaa identiteettiään. Keskustelun kulku sai minun vereni todellakin kiehumaan, sillä kuinka kauan äärimmäisen vanhoillisia ja täysin perusteettomia kantoja korostetaan mediassa, vain jotta kehityksen rattaisiin voitaisiin heittää lisää kiviä ja kapuloita. Kehityksen hidastuminen tietysti palvelee tässä tapauksessa kaupallista mediaa eli sanomalehtiä, jotka eivät voi enää kilpailla uutisten kattavuudella tai tuoreudella eikä niistä kovin usein ole kyllä laadullakaan kilpailemaan. Hesariakin olen viimeaikoina sen verran lukenut, että voin rehellisesti sanoa sen nykytilaa surkeaksi ja hintaa kohtuuttomaksi laatuun nähden. Niinpaljon Hesarissa on kirjoitettu asioiden vierestä ja uutisoitu tarkoitushakuisesti, että se arvostus, joka minulla joskus menneisyydessä oli, on täydellisesti jo rapissut pois. Nykyään luen Hesarin nettisivuja vain nähdäkseni sen, mitä Hesarin lukijat saavat kulloinkin eteensä.

Muutama sananen tietoyhteiskunnasta ja sen sensuurista. Eilen olin kansanedustajaehdokkaiden vaalipaneelissa Minnansalissa ja keskiviikkona EFFI:n ja Amnesty International:n järjesteämässä nettisensuuria käsittelevässä esitelmässä. Sangen mielenkiintoinen ilmiö tuo nettisensuuri siinä mielessä, että se on eri muodoissaan toiminnassa aika monessa valtiossa (katso tarkemmin karttasta sivulla http://www.opennet.net/map/index2.html. Huom. kartta ei ole aivan ajantasalla eli siitä puuttuu mm. Suomi, joka kuuluisi käytännössä samaan kategoriaan USA:n kanssa).

Internet sensuuri on voimissaan Kiinassa, mutta se on sitä myös monissa muissa valtioissa ja suomalaisillakin on osansa tässä talousdessa, sillä tiettävästi eräs suomalainen yritys on toimittanut sensuurijärjestelmän Saudi-Arabiaan. On kuitenkin muistettava, ettemme me EU:ssakaan ole yhtään sen parempia, sillä ainakin Saksan North-Rhine-Westphalia on määrännyt joitain viha-aiheisia sivustoja suodatettavaksi pois kokonaan ja mm. Google, Lycos, MSN ja AOL ovat suostuneet vapaaehtoisesti hakutulosten sensuroimiseen Saksan osalta perustuen saksalaisten viranomaisten laatimiin luetteloihin.

Jos Internettiä aletaan sensuroimaan menetelmällä, joka on tehokas, se johtaa väistämättä väärinkäytösten mahdollisuuteen ja aikaa myöten väärinkäytösten todennäköisyys lähenee 100%. Tämä siksi, ettei valtaan päässeillä ryhmittymillä ole aina halua täysin toimivaan demokratiaan ja sananvapauteen. Riski on oleellinen, jopa Suomen kaltaisessa maassa, jossa sananvapausasiat ovat vielä toistakseksi hyvällä tolalla.

Keskiviikkoisessa esitelmätilaisuudessa keskusteltiin jonkin verran myös tekijänoikeukseista, mutta niistä minun on varmaan parempi olla kirjoittamatta, jotten kirjoittaisi jotain väärää (koska ovat niin monitulkintaisia) taikka syyllistyisi rikokseen muutoin (sekin riski on olemassa, kun esim. kiertämisestä ei saa puhua).

Current Mood: calm

Suomen virallisia kieliä ovat suomi ja ruotsi sekä pohjoisessa saame. Kansanedustajaehdokas Jyrki Kasvi on kotisivuillaan huomioinut varsinaisten virallisten kielten ja yleismaailmallisen englannin lisäksi myöskin klingonin. Montakohan klingonia on äänioikeutettujen joukossa? Ilmeisesti hänen vaalipiirissään on useampi klingoni kuin saamelainen äänioikeutettu.

Tuntuu hassulla tavalla virkistävältä jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Tänäänkin tuli yhden tuntemattoman tytön kanssa juteltua laitoksella. Lienee kaikille lukijoilleni jo selvää, etten normaalisti puhu ihmisten kanssa. Etenkään niiden kauniimpien kanssa.

Current Mood: blah